24.9.2017

Villasukkaohje

Luulin, että nämä sukat olivat odottaneet valmistumistaan vuoden, mutta olin näköjään aloittanut ne KAKSI vuotta sitten. Kääk! Ne olivat tuolloin jääneet siihen toisen tukan kantapäähän. Satuin bongaamaan ne neulekoristani ja koska syksyllä on aina tarve sekä aloittaa uusia projekteja, että saattaa entisiä loppuun, niin... VALMIS!

Tässä helppo perusvillasukkaohje, jolla itse teen nykyään aina sukkani.

Ohje on mukailtu 7 veljestä -sukkalangan ohjeesta (joka löytyy aina lankojen vyötteen sisäpuolelta).


Kengän koko n. 30 (38) 46

Luo 40 (48) 56 silmukkaa sukkapuikoille ja jaa silmukat neljälle puikolle, 10 (12) 14 s kullekin. Kerroksen vaihtumiskohta on aina 1. ja 4. puikon välissä. Neulo sitten suljettuna neuleena joustinneuletta (2 oikein 2 nurin, tätä voi tietysti myös soveltaa, jos haluaa erilaiset varret) 12 (14) 16 cm tai sen verran, kuin haluat varrelle pituutta.

Aloita kantatilkku neulomalla 1. puikon silmukat samaa neulosta 4. puikolle (= 20 (24) 28). Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ, nosta 1 s neulomatta ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ, *nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein*, toista *_* vielä 9 (11) 13 kertaa. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 10 (12) 14 kertaa (= 20 (24) 28 krs).

Tässä hyvä Novitan video kantalapun tekemiseen:



Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset: Jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 7 (9) 10 s. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ. Nosta 1. s neulomatta, neulo 6 (6) 8 s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1. s neulomatta,  neulo kunnes on jäljellä 6 (8) 9 s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän s:t pysyvät samana eli 8 (8) 10:nä. Kun sivusilmukat loppuvat, jaa kantalapun s:t kahdelle puikolle (4,4 (4,4) 5,5).

Jos kantapohjan tekeminen ei ole tuttua hommaa, tässä hyvä video siihen:

Videolla tehdään vähän eri tavalla, eli jaetaan kantalapun silmukat kolmelle puikolle, mutta video on hyvä ja selkeä.


Kantapohjan valmistuttua poimi vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 10 (12) 14 s + 1 puikkojen välistä. Neulo poimitut s:t kiertäen oikein 1. puikolle. Neulo 2. ja 3. puikon s:t oikein. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 10 (12) 14 s +1 s puikkojen välistä ja neulo poimitut s:t kiertäen oikein 4. puikolle.

Jatka näillä kaikilla 50 (58) 68 s:lla sileää ja tee kiilakavennukset: neulo 1. puikon lopussa 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja 4. puikon 2 ensimmäistä s ylivetäen oikein yhteen (minä kavennan tosin tässäkin kohtaa neulomalla silmukat yhteen, sillä se näyttää mielestäni kauniimmalta.) Neulo 1 välikerros, tee kavennukset kuten edellä, neulo 2 välikerrosta, tee kavennuskerros, 3 välikerrosta jne. Kun kaikilla puikoilla on jäljellä 10 (12) 14 s, lopeta kavennukset. Jatka sileää neuletta kunnes pohjan pituus on 15 (20) 25 cm tai pikkuvarvas peittyy.

Aloita sitten kärkikavennukset. Minä teen aina sädekavennuksen, eli kavennan kärjen tasaisesti joka puolelta.

Neulo kerroksen jokaisella puikolla kaksi silmukkaa oikein yhteen: toinen kavennus puikon puolessa välissä ja toinen puikon lopussa. Neulo sitten kaventamatta yhtä monta kerrosta, kuin kavennusten välissä on silmukoita. Esim. jos puikolla on 12 s: Neulo 4 s, 2 s yhteen, 4 s, 2 s yhteen. Neulo kerros loppuun. Neulo 4 krs kaventamatta. Neulo 3 s, 2 yhteen, 3 s, 2 yhteen. 3 krs kaventamatta. Neulo 2 s, 2 s yhteen, 2 s, 2 s yhteen. 2 krs kaventamatta. 1 s, 2 s yhteen, 1 s, 2 s yhteen. 1 krs kaventamatta. 2 s yhteen, 2 s yhteen.

Kun puikoilla on enää 2 silmukkaa, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele työ.




21.9.2017

Kuvaajaidoli: Lilia Alvarado

Kuvaajaidolipostaukset ovat olleet tässä tauolla, mutta olen kyllä aktiivisesti seuraillut ja katsellut myös muiden kuvia. Seuraavaksi halusin valita jonkun nykykuvaajan, ja tässä yksi, jonka kuvia olen viime aikoina ihaillut: Lilia Alvarado. Nämä ovat niin kauniita ja inspiroivia! Käy vilkaisemassa hänen instatiliään, ihan mielettömiä otoksia <3


Etsiessäni hänestä lisää tietoa törmäsin ihan mielettömään tarinaan kaksosista, jotka vastoin todennäköisyyksiä syntyivät ja selvisivät.

Alvarado vaikuttaa muutenkin hurjan sympaattiselta ihmiseltä, hän näyttää esimerkiksi aina vastaavan kauniisti kuviinsa saamiinsa kommentteihin.

Venäläislähtöisen ja sittemmin Yhdysvaltoihin muuttaneen Alvaradon kuvissa on tietysti suuri rooli jälkikäsittelyllä, mutta minua se ei häiritse - arvostan kaunista lopputulosta. Hetkittäin olen ajatellut, että haluaisin ehkä itsekin kokeilla jotain tämänsuuntaista, mutta kallistun sitten kuitenkin aina realistisempaan suuntaan. Mutta, never say never, kaikkeahan voi kokeilla... :)


Kuvat screenshotteja Alvaradon Instagram-tilistä.

Ihanaa viikon jatkoa! ♥


Aiemmat Kuvaajaidolipostaukset:

Jacques Henri Lartigue
Sally Mann

19.9.2017

Tähdenlento

Viikonloppu vietettiin mökillä.

Tämä taisi olla ainakin omalta osaltani kesän viimeinen visiitti, nyyh. Onneksi oli kuitenkin iloinen sellainen, sääkin suosi. Päivät vietettiin auringossa, veneiltiin Nauvoon markkinoille ja ajeltiin pikavisiitille Korppooseen. Puhalleltiin saippuakuplia ja oltiin ulkona.


Lauantaina saunottiin koko perhe yhdessä. Perjantaina sen sijaan Miehen kanssa erikseen - toinen saunoi ja toinen oli mökissä poikien nukahtamista odotellen ja heidän untaan valvoen.


Lyhdyn ja kynttilöiden valossa saunomisen lomassa kävin uimassa jääkylmässä merivedessä pariinkin otteeseen. Oli pilkkopimeää ja taivaalla erotti linnunradan miljardeine tähtineen.

Pitkästä aikaa näin myös tähdenlennon. Viimeksi tähdenlennon nähdessäni toivoin saavani lapsen. Sain kaksi

Nyt toivoin jotain muuta. Toivottavasti tämänkinkertainen toive toteutuu

Kivaa alkanutta viikkoa, ystäväiseni!


















17.9.2017

Helppo ja nopea aamupala

... tai vaikkapa iltapala.

Ihana ja nopsasti valmistuva tuorepuuro, jota olen syönyt viime aikoina päivittäin.


Puuro valmistuu nopeasti myös aamutoimien lomassa (vartti riittää!), mutta jos muistat (minä useinkaan en...), voit tekaista sen illalla valmiiksi jääkaappiin odottelemaan.

Laita kulhoon ruokalusikallinen tai pari chiansiemeniä, noin desi kaurahiutaleita ja vajaa kourallinen cashew-pähkinöitä. Lorauta päälle reilusti soija-, kaura-, tai cashew-maitoa (kaikki käy! Miksei myös lehmänmaitokin.) Ennen syömistä lisää mukaan marjoja tai banaania. Itse tykkään eniten mustikoista :) Lisäksi vielä loraus hunajaa ja ripaus kanelia.

Maista! Uskon, että tykkäät :)

Niin, ja lapsillehan tätä ei kannata välttämättä markkinoida puuro-nimellä, vaan vaikkapa "Palomies Samin keikkaeväänä", "Rasmus Nallen jymyhunajaherkkuna", "Spidermanin sekoituksena", tai mikä nyt kenelläkin sattuu toimimaan ;)

Leppoisaa sunnuntaita!


Tässä postauksessa toinen suosikkituorepuuro-ohjeeni:
Tuorepuuro, avokado-suklaamousse (ja miten #%!?& lausutaan chian siemen)

15.9.2017

Karmiva Seili


Alkuun on tällä kertaa ehkä syytä laittaa varoitus: Ei heikkohermoisille.

Teimme heinäkuussa retken Seilin saareen. Mies oli puhunut siitä jo pidempään, ja luulin meidän menevän vain iloiselle luontoretkelle kauniisiin saarimaisemiin.

Enpä arvannut, millainen historia paikalla on. En, ennen kuin luin infokyltin laituriin päästyämme.

Saarelle on lähetetty lepraan sairastuneita ja mielisairauspotilaita 1600-luvulta lähtien.

Nauvossa, Airistomeren eteläosassa (n. 30 km Turusta etelään) sijaitseva syrjäinen saari oli aikoinaan oivallinen paikka leprasairaalalle. Se sijaitsi vilkkaan Turku-Tukholma -laivareitin varrella, siellä oli suojaisia luonnonsatamia ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.



Vuonna 1624 Turun Pyhän Yrjön hospitaalin kirkkorakennus siirrettiin Seiliin.

Spitaaliset asuivat erillään pääsaaresta sijaitsevalla kirkkosaarella. Heille rakennettiin sinne puiset asuinrakennukset, leivintupa ja sauna, joista on näkyvissä enää kivijalat. Pääsaarella asui hospitaalin henkilökunta ja spitaalia sairastamattomat potilaat. Nämä olivat erimerkiksi kuuroja, sokeita ja liikuntakyvyttömiä Turun Pyhän Hengen huoneen köyhiä ja vaivaisia.

Nykyinen punainen puukirkko rakennettiin entisen, rappeutuneen rakennuksen paikalle vuonna 1733.

Spitaaliset kulkivat kirkkoon omasta länsiovestaan (terveet käyttivät eteläovea) ja heille rakennettiin kirkon sisälle oma aidalla eristetty tilansa alttareineen. Kirkkoa ympäröi hautausmaa.


Sairaat tiesivät, että hospitaaliin joutuminen tarkoitti eristäytymistä muusta maailmasta. Että Seiliin jouduttua sieltä ei ole enää koskaan paluuta takaisin. Monet siirrettiinkin saarelle väkipakolla.

Potilaiden piti tuoda mukanaan 20 taalaria, sekä laudat omaa ruumisarkkuaan varten. Harvalla oli omaa rahaa, mutta koska leprapotilaasta haluttiin eroon, kotikylän väki keräsi tarvittaessa rahat keskuudestaan.

Potilaat lähettivät saarelta useita kirjeitä ja avunpyyntöjä läheisilleen mantereelle, mutta ne eivät koskaan päässeet perille. Vain kahden potilaan tiedetään päässeen terveeksi kirjattuna pois saarelta. Saarelle saattoi joutua myös esim. psoriasista tai märkärupea sairastavia virheellisen lepradiagnoosin perusteella.

Varsinaista lääkärinhoitoa spitaalisille ei järjestetty. Ensimmäinen lääketieteen oppinut vieraili saarella 1686. Lepraa pidettiin Jumalan rangaistuksena. Sairaita hoidettiin paloviinalla, parantavien lähteiden vedellä ja Jumalan sanalla. Tarinan mukaan "seilissä oleminen" juontaa muuten juurensa ajalta, jolloin spitaalipotilaat valmistivat saarella pontikkaa ja möivät sitä ohikulkeville laivoille. Liikaa nauttineiden, Turkuun matkaavien merimiesten sanottiin olevan täydessä seilissä.

Isonvihan (1713-1721) jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita. Kammoksuttu lepra alkoi hävitä Suomesta ja viimeinen leprapotilas - 52 vuotta saarella viettänyt Malin Matsdotter - kuoli vuonna 1785. Kaiken kaikkiaan saarella ehti asua ainakin 663 leprapotilasta.






Voi vain kuvitella, miten paljon kärsimystä - ja surua - saarella on koettu. Ja miltä se viimeinen venematka saarelle on tuntunut... Ajatuskin puistattaa.



Ensimmäinen maininta houruinhuoneesta eli mielisairaalasta on vuodelta 1689. Pääsaarella, kirkkoniemeä vastapäätä olevalla kalliolla sijaitsevassa rakennuksessa oli neljä selliä. Nykyiset kauniit kivirakennukset on rakennettu vuosina 1801-1851.

Sairaalarakennuksen pitkän käytävän varrella oli pieniä, yhden hengen kammioita. Olosuhteet olivat vankilamaiset. Potilaat pidettiin visusti eristyksissä, eikä huoneiden kunnosta juuri huolehdittu. Mielisairaita hoidettiin mm. seinään kahlitsemalla. Hoito koostui lähinnä ruuasta, vaatteista ja viinasta, ja potilaiden saamisesta rauhallisiksi kylvyillä, kääreillä, eristämällä ja sitomalla. Myös mielisairausdiagnoosin oli saattanut saada varsin heppoisin perustein, erityisesti köyhät, naimattomat naiset, joita kunnalla ei ollut varaa hoitaa köyhäintalossa. Tarinat kertovat myös vaimoista, joista miehet ovat halunneet eroon. Ja isäntiensä raskaaksi saattamista, seonneista piioista.

Vuoden 1889 jälkeen hospitaaliin otettiin vain naispotilaita ja se toimi naisten sairaalana aina lakkauttamiseensa vuonna 1962 saakka.

(Mainittakoon, että vuonna 1985 professori Pekka Halonen oli ehdottanut, että HIV-potilaat voitaisiin alkaa siirtää Seiliin aivan kuten lepra- ja mielisairaalapotilaat aikaisemmin.)










Katja Kallio on muuten juuri kuluvana vuonna kirjoittanut Seiliin sijoittuvan kirjan "Yön kantaja"! Varasin sen heti kirjastosta, eli muutaman päivän päästä pääsen lukemaan :)

Ja Jenni Vartiainenhan on tehnyt Seilistä levynsä nimikappaleen, jota en enää voi kuunnella saamatta kylmiä väreitä:



Oliko Seilin tarina sinulle entuudestaan tuttu?



Lue lisää esim. täältä ja täältä.

13.9.2017

Viime päivinä

Koska en ole taas ehtinyt lainkaan tänne blogin pariin muuta kuin ajatuksissani, pitää vetää jälleen yhteenveto viime aikojen tapahtumista. Otsikko voisikin hyvin olla "viime viikkoina"...



♥ Rakas Poika täytti VIISI vuotta.

En voi käsittää miten se on mahdollista. Vastahan kannoimme hänet tuoreina, jännittyneinä vanhempina synnytyssairaalasta kotiin. En tule milloinkaan unohtamaan sitä aurinkoista, kirpeänkuulasta, ja niin kovin onnellista syyspäivää.

5-vuotissynttäreitä juhlittiin sadepäivänä, talo täynnä rakkaita läheisiä.




♥ Sain lopultakin ostettua keittiöön haaveilemani valkoiset pinnatuolit.

Löysin ne Torista ja ajelin Tampereelle asti hakemaan. Keittiön ilme raikastui heti paljon! Nyt sitten kaikki muu ympärillä - pöytä, lattia, tasot, kaapit, liesituuletin, ikkunanpuitteet - näyttävätkin huonoilta :D Projekti siis tulee jatkumaan. Ja kauan noita vanhoja tuolihirvityksiä pidettiinkin, mutta kun poikien syöminen on ollut sen tyylistä, että en ole pitänyt kiirettä vaihtaa... Nyt aika tuntui vihdoinkin kypsältä uusille tuoleille ;)

Ennen:



Jälkeen:




♥ Pääsin veitsen alle, leikkaus sujui hyvin ja samoin toipuminen - muutaman kivuliaamman päivän jälkeen. 

♥ Rakkaat ystävät jäivät synttäreiltä yökylään. Seuraavana päivänä käytiin metsässä kävelyllä ja vain hengailtiin.








♥ Olen pähkäillyt työkuvioita niin paljon, että olen pelännyt tulevani kohta hulluksi :D Nyt uskon saavuttaneeni melko lopullisen tahtotilan sen asian kanssa. Huh.

Mainitsin sappikivipostauksessa meillä olevan lisäksi muutakin huolta. Noh, on vieläkin, nimittäin uusi ihana perheenjäsen on karkuteillä ja huoli suunnaton. Palaan tähän asiaan ja kirjoittelen aiheesta muutenkin enemmän, kunhan saadaan tilanteeseen päivitystä. (Siitäkin syystä blogissa on ollut hiljaista, kun kaikki saatavilla oleva aika on mennyt kissajahdissa. Ymmärtänette.)

Pitäkää peukkuja, että saadaan rakas otus takaisin kotiin!!! ♥

Muuta en hetkeen universumilta pyydä.

Onnellista syysviikon jatkoa sinulle!

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.