30.6.2017

Kun Jumala tarhassa kävi

Koska vauvakirjojen täyttäminen on viime aikoina tapahtunut vähän hitaasti ( = sitä ei ole tapahtunut), pitää välillä kirjailla lapsosten sanomisia tänne.

♡ Minusta juhannuksemme oli oikein täydellinen. Pikkuveli kuitenkin totesi, katsellessaan jäätelöä syödessään Nauvossa ohikulkevia juhannuksen viettäjiä, että "Sulla pitäisi äiti olla kimaltava mekko." Pitää korjata asia ensi kesänä.


♡ Pikkuveli kyseli yhtenä iltana kenen mahasta minä olen oikein tullut. Näytin äitini kuvan. Hän ihmetteli, miksei ole koskaan nähnyt äitiäni. Kerroin hänen mumminsa kuolleen jo ennen hänen syntymäänsä. Hän katseli kuvaa hiljaisena pitkään ja ilmoitti sitten: "Mä aion katsoa tätä kuvaa aina!"

♡ Sen jälkeen hän kysyi, mitä häissämme oikein tanssittiin. Ja että oliko hän silloin minun mahassani (ei ollut). Kuunneltiin Häävalssi. Sen laulaa muuten sattumalta sama mies, kuin Sinisen unenkin, jota hän on aina iltaisin isänsä kännykästä kuunnellut.


♡ Pari päivää sitten, ajellessamme Helsinkiin, Poika ilmoitti, että "Jos ihmisestä imetään veret pois niin se kuolee." Listasi sen jälkeen useita muitakin tapoja kuolla: Jos pää murtuu. Jos kaikki muut murtuvat. Jos lopettaa hengittämisen. Jos tippuu liian lujaa keinusta. Jos syö tai juo niin paljon, että halkeaa. Jos syö myrkkyä. Aika iloista. Katsoin tuota pikaa parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.


♡ Pari iltaa sitten nukkumaan ruvetessamme hän lauloi minulle: "Saisinko mä soittaa sun hanurii, se on heavenlyy, beibi sun konttorii!" (Kiitos vaan samanikäiselle ystävättärelleen tämän opettamisesta :D) Tämän vaihdoin tahdikkaasti ja pikimmiten tuttuun ja turvalliseen Unilintuun.


♡ Ollaan tässä kuunneltu aika paljon Jumalan kämmenellä -biisiä. Sinänsä kyllä ihan tervetullutta vaihtelua sille Ei mitään hätää -biisille. Kun ekan kerran Pikkuveljen pyynnöstä kevätkirkon jälkimainingeissa kuunneltiin sitä autossa, Poika huusi autoon tullessaan, että "HEI TÄÄ ON SE SAMA JUMALA, JOKA KÄY AINA MEIDÄN TARHASSA!"

Ihan hyvä muuten kirjailla näitä tänne muistiin, kun esimerkiksi Mies ei äsken muistanut, että meidän pojilla on ollut vesirokko. Piti näyttää tätä. Että on niillä ollut.

2 kommenttia:

  1. Mä jotenkin niin näen, että mun mies vois unohtaa tällaisen pikkujutun kuin vesirokon :D

    Mun pitäis kans laittaa johonkin ylös noita lasten juttuja, koska nehän siis unohtuu ihan sanan tien. Nimim. Yritin tänään täyttää vauvakirjoja..

    T. Liisa/Alice. Luen siis näitä sun blogitekstejä aina, mutta en vaan muista kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, en tosiaan ymmärrä, miten sen voi unohtaa :D Mutta hänenhän mielestään meidän lapset myös nukkui vauva-aikana ihan hyvin :D (siitä huolimatta, että osallistui itse yövalvomisiin!?!) Mutta ihanan armeliasta miten aika kultaa muistot ;)

      Mua ärsyttää, kun en muista noiden tekemisiä ja sanomisia enää parin tunninkaan päästä. Yritän aina jotain laittaa matkan varrella kännykkään muistiin ja siirtää siitä sitten vauvakirjaan tai edes tänne blogiin, mutta vaihtelevalla menestyksellä...

      Kiva kun luet, ihania kesäpäiviä teille, Liisa <3

      Poista