30.6.2017

Kun Jumala tarhassa kävi

Koska vauvakirjojen täyttäminen on viime aikoina tapahtunut vähän hitaasti ( = sitä ei ole tapahtunut), pitää välillä kirjailla lapsosten sanomisia tänne.

♡ Minusta juhannuksemme oli oikein täydellinen. Pikkuveli kuitenkin totesi, katsellessaan jäätelöä syödessään Nauvossa ohikulkevia juhannuksen viettäjiä, että "Sulla pitäisi äiti olla kimaltava mekko." Pitää korjata asia ensi kesänä.


♡ Pikkuveli kyseli yhtenä iltana kenen mahasta minä olen oikein tullut. Näytin äitini kuvan. Hän ihmetteli, miksei ole koskaan nähnyt äitiäni. Kerroin hänen mumminsa kuolleen jo ennen hänen syntymäänsä. Hän katseli kuvaa hiljaisena pitkään ja ilmoitti sitten: "Mä aion katsoa tätä kuvaa aina!"

♡ Sen jälkeen hän kysyi, mitä häissämme oikein tanssittiin. Ja että oliko hän silloin minun mahassani (ei ollut). Kuunneltiin Häävalssi. Sen laulaa muuten sattumalta sama mies, kuin Sinisen unenkin, jota hän on aina iltaisin isänsä kännykästä kuunnellut.


♡ Pari päivää sitten, ajellessamme Helsinkiin, Poika ilmoitti, että "Jos ihmisestä imetään veret pois niin se kuolee." Listasi sen jälkeen useita muitakin tapoja kuolla: Jos pää murtuu. Jos kaikki muut murtuvat. Jos lopettaa hengittämisen. Jos tippuu liian lujaa keinusta. Jos syö tai juo niin paljon, että halkeaa. Jos syö myrkkyä. Aika iloista. Katsoin tuota pikaa parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.


♡ Pari iltaa sitten nukkumaan ruvetessamme hän lauloi minulle: "Saisinko mä soittaa sun hanurii, se on heavenlyy, beibi sun konttorii!" (Kiitos vaan samanikäiselle ystävättärelleen tämän opettamisesta :D) Tämän vaihdoin tahdikkaasti ja pikimmiten tuttuun ja turvalliseen Unilintuun.


♡ Ollaan tässä kuunneltu aika paljon Jumalan kämmenellä -biisiä. Sinänsä kyllä ihan tervetullutta vaihtelua sille Ei mitään hätää -biisille. Kun ekan kerran Pikkuveljen pyynnöstä kevätkirkon jälkimainingeissa kuunneltiin sitä autossa, Poika huusi autoon tullessaan, että "HEI TÄÄ ON SE SAMA JUMALA, JOKA KÄY AINA MEIDÄN TARHASSA!"

Ihan hyvä muuten kirjailla näitä tänne muistiin, kun esimerkiksi Mies ei äsken muistanut, että meidän pojilla on ollut vesirokko. Piti näyttää tätä. Että on niillä ollut.

26.6.2017

Juhannus kuvina

Mansikoita ja kermavaahtoa. Saippuakuplia. Shampanjakuplia. Syreeninkukkia. Auringonsäteitä. Saunaa ja uimista. Niittykukkia. Vesipisaroita suihkulähteessä. Lupiineja ilta-auringossa. Yhdessäoloa 

Juhannus oli hyvä.













22.6.2017

Iloista juhannusta!

Juhannus - oma lempparijuhlani :)

Tulin eilen Japanista ja olo on sen mukainen. Toisinaan työreissuilla unihommelit menevät nappiin, toisinaan taas ei, ja tämä reissu lukeutui jälkimmäisiin. Nukkumatti ei ollut yhteistyöhaluinen, ja nukuin 2,5 vuorokauden aikana kokonaiset 6,5 tuntia... (Jostain syystä juuri Japanissa käy usein näin.) Viime yönä unta riittikin sitten omassa, ihanassa sängyssä kellon ympäri.

Viime vuosien tapaan juhannuksemme juhlinta tulee olemaan maltillista ja pikkulapsiperheelle sopivaa :D Paikka valikoituu sääolosuhteiden mukaan: jos sää ei ole suotuisa mökkeilylle ja veneilylle, juhlinta on onneksi ihanaa myös ihan kotipihassa.

Muuta tavoitetta ei ole, kuin lohta, uusia perunoita, mansikoita ja kermavaahtoa, sekä sauna :)

Kivaa juhannusta Sinulle!














19.6.2017

Retki kotieläinpihalle

Toivottavasti viikonloppusi sujui kivasti :)

Meidän sujui. Minullakin oli työvuorojen vaihdon seurauksena suht harvinainen vapaa viikonloppu. Lauantain ihanasta kesäsäästä nautittiin kotipihassa.

Saatiin viimein tällekin kesälle suihkulähde solisemaan (en muista, onko homma koskaan mennyt näin myöhäiseksi, jännä juttu...), ruoho leikattua ja kukkaset suurinpiirtein oikeille paikoilleen.

Illan kruunasi paras koskaan tekemäni pannukakku - itse asiassa kenties ensimmäinen, joka saatiin uunissamme onnistumaan kunnolla! Onnistui tällä Maku-lehden ohjeella. Jotain ehkä kertoo se, että lauantai-iltana tehty pellillinen oli syöty sunnuntaina puoleenpäivään mennessä ja iltapäivällä Poika jo pyyteli, että voidaanko tehdä sitä uudelleen :)

Eilen tehtiin retki Hennolan kotieläinpihaan, joka on ollut ohjelmassa joka kesä poikien syntymästä lähtien.


Ja kylläpä oli kiva retki! :) Pikkuvelikään ei ole traumatisoitunut siitä, että pari vuotta sitten häntä puri kani niin, että veri vain roiskui :D vaan syötteli ja rapsutteli eläimiä rohkeasti.

Reissusta jäi kytemään esikoiselle mustan kissanpennun kaipuu ja kuopukselle marsun kaipuu (voisi kuulemma oikein mainiosti asustaa hänen huoneessaan). Kehotin Pikkuveljeä keskustelemaan marsuasiasta isänsä kanssa - vahvasti veikkaan, ettei marsu ole heti ensi viikolla muuttamassa taloon :D

Itsehän olen ihan höpsönä eläimiin ja ottaisin varmaan jokaisen, joka vastaan tulee - ainakin karvaiset ja höyheniset yksilöt. Nuokin silkkikanat (pörröiset ja valkoiset) alkoivat kyllä aika lailla kiinnostelemaan... ;) Olisi ihanaa saada omien kanojen munia ja höyhenistähän voisi askarrella vaikkapa koruja... Nyt poimittiin poikien kanssa muutama höyhen talteen aiemmin kotipihasta löytyneen linnunsulan kaveriksi. Ajattelin, että ne voisi sommitella tauluksi.
















Kivaa viikkoa, muruset!

15.6.2017

Valmistuin, eli mikä minusta oikein tuleekaan isona?

Koulumme päättyi viime viikolla ja valokuvaajan tutkinto on nyt suoritettu. Voi onnea :)

En päässyt viimeisenä koulupäivänä paikalle (olikin kouluvuoden ainoa kerta, kun olin pois) ja hain todistukseni eilen. Jotenkin asia tuntui konkreettiselta vasta sitten, kun todistus oli oikeasti kourassa.

Nyt olo on jotenkin hämmentynyt - en vielä tiedä mihin suuntaan edetä.

Valokuvaajahan ei ole koskaan valmis, ja vaikka opiskelisi kuinka pitkään ja paljon, oppimista riittää aina. Olen pohdiskellut, perustaisinko toiminimen ja alkaisinko ihan kunnolla panostaa kuvaushommaan (mikä vaatisi roppakaupalla rohkeutta ja huolellista suunnittelua), vai pidänkö homman ihan suosiolla toistaiseksi pienenä puuhasteluna. Olen tässä samalla kirjoitellut joitakin lehtijuttuja ja sekin on ollut mieluisaa, mutta valokuvaukseen on kyllä paljon enemmän sekä intohimoa, että osaamista.

Jos jotain haluaa tapahtuvaksi, sen eteen on tehtävä jotain. Onneksi mitään ei kuitenkaan tarvitse päättää heti tänään.

Juuri nyt tuntuu myös ihan hyvältä, että kuukaudessa on taas kaksi päivää enemmän vapaavalintaiseen käyttöön (siitä huolimatta, että valokuvauksen opiskelu olikin juuri se, mihin aikani mieluiten käytin). Vaikka sitten blogin kirjoittamiseen tai valokuvaukseen. Tai ihan vain olemiseen.

Mies kyllä kuulemma laskee vain sekunteja siihen, kun keksin jonkun seuraavan projektin, mutta aion nyt hetken nauttia ihan vain olemisesta tässä ja nyt :)




Mies toi todistuksen kunniaksi kukkia (jännä kun oli valinnut pioneja ja liljoja)...


... ja itse ostin itselleni lahjaksi nahkatakin. Olen etsiskellyt sellaista jo pitkään, ja olisin mieluiten ostanut käytetyn, mutta sopivaa ei ole vain sattunut kohdalle. Eilen tuli vastaan täydellinen yksilö, ja mietin kovasti, voinko ostaa uuden nahkatakin. Valmistustiedoissa sanottiin, että tämä on valmistettu ruuaksi jo käytetyistä eläimistä, eikä niitä ole varta vasten kasvatettu vaateteollisuutta varten, joten tohdin ostaa tämän.


Lisäksi ostin hauskan lintuhuivin ja sinivalkoisen hameen. Olen jo pidempään himoinnut jotain sinivalkoista (varmaan siksi, että sitä on tänä keväänä joka paikassa) ja tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä :)


Ihanaa ja aurinkoista loppuviikoa, darlings!

13.6.2017

Nainen junassa ja pari muuta

Viime torstaina satoi koko päivän.

Oli ihanaa istua erkkerin vihreän sohvan nurkassa peiton alla kirja kourassa. Kuunnella, kuinka sade ropisi kattoon ja ikkunalautoihin, ja lepuuttaa välillä silmiään ympäröivässä vihreässä luonnossa.


Olen saanut luettua viime aikoina useammankin kirjan.

Enni Mustosen kirjoista kolme ensimmäistä. Lisäksi puolet neljännestä, eli Ruokarouvasta, kun aloin välillä lukemaan Paula Hawkinsin Nainen junassa - ja jäin sille tielle! Ihan mielettömän koukuttava kirja. Luin sen kahdessa päivässä, mikä on tässä meikäläisen arjessa melkoinen saavutus :D En vain voinut lopettaa. Saattaa olla, että luin jopa salaa esimerkiksi kun pojat söivät iltapalojaan... ;) Onko tämä jo sinulle tuttu? Elokuvaa en ole nähnyt, enkä varmaan aiokaan, kirja oli nimittäin sen verran, hmm, ajatteluttava.

Lisäksi jossain Enni Mustosen kirjojen lomassa lukaisin pitkäaikaisen (ja suuren) idolini Anna-Leena Härkösen Ihana nähä! ja muita kirjoituksia -kirjan, joka oli lyhyine (ja ah, niin viihdyttävine) kirjoituksineen juuri sopiva kiireiseen elämäntilanteeseen.

Lukuvuoroaan odottelevat mm. jälkimmäinen puolikas Ruokarouvasta, Ruokarouvan tytär, Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia (jonka olen näköjään lainannut kaksin kappalein, kääk! Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon tai mörökölli minut syököön, että palautan toisen kirjastoon asap!), Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä, Kate Mortonin Hylätty puutarha, Enni Mustosen Lapinvuokko (ensimmäinen osa Pohjatuulen tarinoita -sarjasta), Marja Sekin japanilaisista kertova Kurkistus viuhkan taakse ja Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa.

Eiköhän noissa ole kesän ajaksi tekemistä, varsinkaan, kun lomaa ei enää ole tiedossa... mutta lukuvinkit kelpaavat kuitenkin aina! ;)