Enkeleitä, onko heitä?

28.8.2016

Koulu sai aikaan ihan hirmuisen kuvausvimman.

Eilen illalla olin kuitenkin aivan naatti, sen verran härdelliviikko oli takana. En jaksanut lähteä merta edemmäs kalaan (mistä tulikin mieleeni, että joku taannoin vertasi osuvasti valokuvaamista kalastamiseen - samanlaista the saaliin odottelua ja kyttäämistähän se välillä on!), joten käväisin lähimetsässä pikkuisella iltakävelyllä.

Törmäsin vähän aikaa sitten jossain ajatukseen/uskomukseen, että suojelusenkelit jättävät valkoisia höyheniä merkiksi läsnäolostaan. Asia tuli mieleeni ensimmäisen kerran, kun kävin ripottelemassa Koiran tuhkat yhteisiin lenkkimaastoihin (postaus täällä). Kiinnitin silloin huomioni siihen, että rannalla oli paljon valkoisia höyheniä ja untuvia.

Eilen metsässä kävellessäni silmääni sattui pari höyhentä, joita jäin kuvaamaan. Jatkettuani matkaa huomasin, että höyheniä oli siellä täällä pitkin polun vartta. En nähnyt niitä missään kauempana metsässä. Tuli omituinen, hyvä ja lämmin olo. Hymyilytti.

Pitäkää hulluna, mutta tämä tuntui kyllä jotenkin merkitykselliseltä seikalta. Ja sattui juuri oikeaan aikaan, kun olo on ollut jotenkin vähän orpo kaiken - jo pidempään jatkuneen - myllerryksen keskellä.

Tuli myös sellainen olo, että olen oikealla tiellä - siinä metsässä kamera kädessä samoillessani.


















2 kommenttia:

  1. Ihana ajatus tuo höyhenjuttu =). Meidän veneen salongista löytyi tänään höyhen... se tosin taisi olla peräisin höyhentyynystä =D. Kerran näin höyhenen ajelehtivan merellä. Siellä se enkeli on varmasti ollut. Aivan ihania luotokuvia olit ottanut. Luonnon taidetta. Ihanaa alkavaa viikkoa <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin ajatuksesta <3 Luin myös, että kun asiaa alkaa ajatella, höyheniä rupeaakin tupsahtelemaan eteen siellä täällä...
      Kiitos, Katinka, ja samoin sinne, ihanaa viikkoa! <3

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.