Pari viikkoa sitten sohvanpohjalla sairastaessani en jaksanut tehdä mitään muuta, kuin katsoa muutaman elokuvan. (Ja sitä ei muuten ole tapahtunut näin kotioloissa vuosiin!)
Lainasin nämä kirjastosta, josta löytyy yllättävän paljon vuosien varrella katsomatta jääneitä elokuvia. Kirjaston dvd:t olen löytänyt vasta poikien myötä - en ollut ennen oikein ajatellutkaan, että siellä on myös niitä. Olen lainannut pojille kirjastosta paljon lastenelokuvia, joita ollaan yhdessä katseltu.
Nämä kaikki olen halunnut nähdä jo pidempään, ja kuten oletinkin, kaikki olivat tosi hyviä!
Varkaitten paratiisi
Grace Kellyn ja Cary Grantin tähdittämä veijarielokuva, joka on kuvattu Ranskan Rivieran mielettömissä maisemissa. (To Catch a Thief -elokuvan käsikirjoitti ja ohjasi Alfred Hitchcock, joka muuten vilahtaa itsekin elokuvassa linja-auton matkustajana.) Kannattaa katsoa jo ihan kauniiden maisemien ja kauniin Gracen takia.
Vicky Cristina Barcelona
Tämän halusin nähdä melkein pelkästään Penélope Cruzin takia, hän on mielestäni maailman kaunein nainen. Eivätkä Scarlett Johansson ja Javier Bardem ainakaan pahentaneet elokuvaa... Elokuvan oli ohjannut Woody Allen, ja sen kyllä huomasi. Yleensä en erityisemmin välitä Allenin ohjauksista, mutta tässä elokuvassa pieni sekoilu ja oudon hilpeä musiikki kyllä toimivat.
Vicky ja Cristina ovat ystävykset, jotka lähtevät viettämään kesää Barcelonaan. Siellä he tutustuvat omalaatuiseen taiteilijaan (Bardem) ja hänen tasapainottomaan entiseen vaimoonsa (Cruz, joka voitti roolistaan parhaan naissivuosan Oscarin). Taiteilija hurmaa kummankin neitokaisen, mutta päätyy omituiseen parisuhteeseen sekä Cristinan, että entisen vaimonsa kanssa.
Still Alice
Sydäntäsärkevä kuvaus varhaisen Alzheimerin taudin diagnoosin saavasta Alicesta (karismaattinen ja kaunis Julianne Moore). Miltä tuntuu, kun mieli ja muisti tekevät temppuja ja tiedät, että suunta on vain pahempaan päin? Miltä läheisistä tuntuu, kun rakkaan ihmisen koko persoonallisuus muuttuu? Miten tärkeitä yhteiset muistot meille ovat ja mitä sitten, jos ja kun ne katoavat? Moore voitti ansaitusti roolistaan parhaan naispääosan Oscarin.
Bonusvinkkinä aiemman postauksen päiväperhoja kuvatessani mieleen tullut elokuvamuisto vuosien takaa, joka teki aikoinaan suuren vaikutuksen: Luis Bunuelin Päiväperho, jonka pääosassa hurmasi ah, niin viehättävä ja karismaattinen Catherine Deneuve.
Huomenna kuvia viimeviikkoiselta katukuvauskerralta.
Lainasin nämä kirjastosta, josta löytyy yllättävän paljon vuosien varrella katsomatta jääneitä elokuvia. Kirjaston dvd:t olen löytänyt vasta poikien myötä - en ollut ennen oikein ajatellutkaan, että siellä on myös niitä. Olen lainannut pojille kirjastosta paljon lastenelokuvia, joita ollaan yhdessä katseltu.
Nämä kaikki olen halunnut nähdä jo pidempään, ja kuten oletinkin, kaikki olivat tosi hyviä!
Varkaitten paratiisi
Grace Kellyn ja Cary Grantin tähdittämä veijarielokuva, joka on kuvattu Ranskan Rivieran mielettömissä maisemissa. (To Catch a Thief -elokuvan käsikirjoitti ja ohjasi Alfred Hitchcock, joka muuten vilahtaa itsekin elokuvassa linja-auton matkustajana.) Kannattaa katsoa jo ihan kauniiden maisemien ja kauniin Gracen takia.
Vicky Cristina Barcelona
Tämän halusin nähdä melkein pelkästään Penélope Cruzin takia, hän on mielestäni maailman kaunein nainen. Eivätkä Scarlett Johansson ja Javier Bardem ainakaan pahentaneet elokuvaa... Elokuvan oli ohjannut Woody Allen, ja sen kyllä huomasi. Yleensä en erityisemmin välitä Allenin ohjauksista, mutta tässä elokuvassa pieni sekoilu ja oudon hilpeä musiikki kyllä toimivat.
Vicky ja Cristina ovat ystävykset, jotka lähtevät viettämään kesää Barcelonaan. Siellä he tutustuvat omalaatuiseen taiteilijaan (Bardem) ja hänen tasapainottomaan entiseen vaimoonsa (Cruz, joka voitti roolistaan parhaan naissivuosan Oscarin). Taiteilija hurmaa kummankin neitokaisen, mutta päätyy omituiseen parisuhteeseen sekä Cristinan, että entisen vaimonsa kanssa.
Still Alice
Sydäntäsärkevä kuvaus varhaisen Alzheimerin taudin diagnoosin saavasta Alicesta (karismaattinen ja kaunis Julianne Moore). Miltä tuntuu, kun mieli ja muisti tekevät temppuja ja tiedät, että suunta on vain pahempaan päin? Miltä läheisistä tuntuu, kun rakkaan ihmisen koko persoonallisuus muuttuu? Miten tärkeitä yhteiset muistot meille ovat ja mitä sitten, jos ja kun ne katoavat? Moore voitti ansaitusti roolistaan parhaan naispääosan Oscarin.
Bonusvinkkinä aiemman postauksen päiväperhoja kuvatessani mieleen tullut elokuvamuisto vuosien takaa, joka teki aikoinaan suuren vaikutuksen: Luis Bunuelin Päiväperho, jonka pääosassa hurmasi ah, niin viehättävä ja karismaattinen Catherine Deneuve.
Huomenna kuvia viimeviikkoiselta katukuvauskerralta.
Aurinkoista (mutta viileää, hui) päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti