Koira on poissa

2.5.2016

En haluaisi kirjoittaa tätä. Vihaan jokaista sanaa.

Koira on poissa.

Rakas, kultainen, maailman kiltein ja höpsöin Koira. Poissa. Lopullisesti.

Jouduin eilen tekemään vaikean päätöksen. Vaikean, mutta ainoan mahdollisen. Päätöksen, jota olin lykännyt, mutta joka olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin, nyt sen tiedän.

Lepää rauhassa, rakas Wilma 

Koti on nyt lohduttoman tyhjä, eikä enää koskaan sama ilman Sinua.

Sinulla on aina paikka sydämessäni.

Sen suurempaa paikkaa ei kukaan koira tule ikinä viemään, kuten Sinulle viimeisenä yhteisenä hetkenämme lupasin.


Kaksi ystäviltäni saamaani tekstiä ovat koskettaneet minua suuresti. Laitan tähän ne molemmat.
Kiitos ♥


"Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. 

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa."

___

"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä."




2 kommenttia:

  1. Voi ei, todella surullinen postaus täältä löytyikin tällä kertaa.
    Päätöksen tekeminen on vaikeaa ja raskasta, mutta olemme sen velkaa uskollisille ja rakkaille ystävillemme. Lämmin osanottoni ja voimia sinulle kovasti suureen suruun ja ikävään ♥

    Sain syliini palan taivasta,
    nyt tiedän mitä kaivata..
    Oli aika raskaiden päätösten,
    saattaa sut huomaan enkelten.
    Nyt saat juosta seuraten heitä,
    ei kipu enää elämääsi peitä.
    Suru on suuri ja lohduton,
    mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Ansku!
      Niin kaunis teksti <3

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.