Valokuvauksesta

11.8.2015

Olen aina rakastanut valokuvia. Kuvien ottamista ja niiden katselua. Mustavalkokuvia rakastan yli kaiken. Kohde, joka ei värikuvassa näytä kovinkaan kummoiselta, voi näyttää ihan eri tavalla spesiaalilta mustavalkoisena.

Kaikista mieluiten kuvaan eläimiä, kukkia ja lapsia. (Siitäkin huolimatta, että niin lapset, kuin eläimetkään eivät tunnu ikinä pysyvän sekuntiakaan paikallaan :) Aikuisten kuvaamisessa olisi erittäin paljon parantamisen varaa, ja ruokakuvissa olen edelleen surkea :D

Hiton vaikeaa se kuitenkin on, ja tässäpä laji, jossa ei varmasti kukaan ole ikinä täysin valmis! Olisi niin paljon opittavaa, ettei aika tule tässä elämässä ikinä riittämään. Periaatteessahan suunta olisi vain ylöspäin, jos pohjalta aloittaa, mutta välillä tuntuu, että mitä enemmän oppii uutta, sitä vaikeammaksi homma menee :D

Lisäksi valokuvauksessa on haastetta tällaiselle päättämättömälle ihmiselle, jolle on ylivoimaista valita edes hammastahnaa kaupasta. Jos vaikkapa tarvitaan lisää valoa, sen voi tehdä kasvattamalla suljinaikaa tai suurentamalla aukkoa (= paljonko kuvaan päästetään valoa ja millä nopeudella... nämä on meikäläiselle yhä melkoisen hepreaa...), ja tarvittaessa on suurennettava tuota herkkyysarvoa (mitä pienempi se on, sitä parempitasoinen olisi kuva...)

Eikä siinä vielä mitään, että kuvia ottaessaan joutuu tekemään miljoona (siltä se tuntuu) eri valintaa.

Sen lisäksi joutuu valitsemaan otetuista kuvista (jos siis käy niin hyvä tuuri, että on useita kelvollisia, hih) ne, jotka haluaa a) säästää ja b) kenties näyttää muille.

Esimerkiksi kumpi kukkakuva on kivempi?




Se, jossa kukka on kokonaan tarkka, vai se, jossa kukka on reunoilta epätarkka?

Nämä ovat monesti ihan pelkästään makuasioita. (Toki oikeilla osaajilla varmasti olisi näkemyksensä siitä, mikä on "oikeampi" lopputulos!?)


Vai olisiko mustavalkoinen sittenkin parempi...


... vai kenties tämä...


... tai jompikumpi näistä...?




Entäs nämä...?



Vai päädynkö sittenkin mustavalkoiseen...?



Lisäksi mulla on AINA tapana unohtaa JOTAIN. (Leipomistani vierestä seuranneet tietävät tämän ;)
En ikinä muista ihan kaikkea. Lisäksi innostuessani hutiloin.

Sain taannoin erittäin harvinaisen "vapaapäivän", kun jouduin töiden takia jäämään viikonlopuksi kaupunkiin muun perheen lähdettyä mökille, ja säntäsin samantien kamera kädessä harjoittelemaan.

Kävin kuvaamassa viimeksi mainitsemaani koskea, ja huomasin vasta jälkeenpäin, että yksi erittäin oleellinen arvo (ISO, eli herkkyysarvo) oli päin honkia. Jos olisin malttanut virkistää muistiani lukemalla vähän ohjeita, ei nyt jälkeenpäin harmittaisi ja koko reissu tuntuisi hukkaan heitetyltä. Olin kerrankin liikkeellä ihan ajan (ja mm. jalustan) kanssa. Hmph.


Tarkoitus siis oli, että nuo kosken rannat olisivat olleet tarkkoja, ja veden virtaus näkynyt utuisena.

Syvä huokaus. Maybe next time?


Kaverin luona kuvasin kanoja (ja kissaa).



Aina ei ehdi liikkeeseen mukaan...








Tämä kukon patsastelukuva oli yksi suosikeistani. Samoin se ylempänä oleva,
jossa kaveri katsoo suoraan kameraan :D


Tarkkuus ja oikea valotus tuntuvat olevan kaiken a ja o, niitä kun on vaikea korjata jälkeenpäin (valotusta voi toki jonkun verran säätää, mutta jos kuva on pahasti ali- tai ylivalottunut, eivät mitkään taikatemput enää auta). Rajaaminen sen sijaan onnistuu mainiosti jälkikäteen, jos tarkkuus ja valotus vain ovat kunnossa.

Niin, ja unohtamisesta puheen ollen... Minulla oli tässä erittäin harvinainen tilaisuus päästä kuvaamaan erästä maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä - Niagaran putouksia. Olin ladannut kameran akun kotona täyteen jo hyvissä ajoin ennen matkaa, ettei homma kaadu ainakaan siihen. Ja kas! Perillä kohteessa havaitsin suureksi surukseni, että kameran virta oli ollut päällä ja akku tyhjentynyt. Melkein tuli itku.

Noh, maisemat olivat kauniit ja kännykässä onneksi kamera. Kuulin juuri vähän aikaa sitten radiosta jonkun taitavan valokuvaajan ohjeistaneen, että "aukko 7,3 ja ole paikalla!", eli pääasia, että saat kuvan ja tilaisuuden. Myöskään kameralla ei ole niin paljon merkitystä - tärkeintä on, että osaat käyttää sitä, joka sinulla on.

Varmaan joskus vuosien päästä nauran tällekin. Mutta en kyllä ihan vielä.





Aion osallistua tänä syksynä toiselle valokuvauskurssilleni, ihanaa!



Olisi kiva kuulla muiden suhteesta valokuviin ja kuvaamiseen! :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.