Lost in translation

Kävin männä viikolla Aasiassa työmatkalla. En tiedä oliko vika meikäläisen ulosannissa vai viestiä vastaanottavassa osapuolessa, mutta ihan ongelmitta ei kommunikaatio tällä(kään) kertaa sujunut.

Soitto vastaanottoon.

Minä: Good afternoon! There is no water boiler in the room.
Vastaanottovirkailija: Hmm... I´m sorry... Can you please say again your problem?
M: I can´t find a water boiler, and I assume there should be one in my room.
V: Hmm... One moment please... Yes, there should be one in the tv-desk.
M: Okay, I will look there, thanks a lot for your help!

Uusi puhelu (sama virkailija vastaa).

M: Hi, it´s me again... I didn´t find it in the tv-desk...
V: I am sorry, what is the problem?
M: The water boiler. It was not in the tv-desk.
V: Chili? You need chili?
M: No... I am trying to find the water boiler and it is not in the tv-desk...
V: One moment please... Oh, yes, it is in the desk near the door.
M. Ok, thank you.

Kävin syömässä. Valitsin japanilaisen ravintolan, vaikka olin Kiinassa, koska ruokalistalla näytti olevan muidenkin, kuin liharuokien kuvia. Ensimmäinen tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia, vaan kikatti hämmentyneenä ja haki sitten avukseen englantia taitavan kollegansa. Tämä osasi toistaa perässäni sanat "salad" ja "fish", sekä kysyvästi (yhtä kysyvästi kuin allekirjoittanut) "meat?"

Valitsin listan kuvista sen, jossa oli salaattia ja lohta. Tungin puikoilla suuret salaatinlehdet ja lohenpalaset suuhuni. Tunnin päästä oli uudelleen nälkä.

Muutaman vuoden takaisella Kiinan työmatkallani soittelin respaan. Virkailija vastasi puhelimeen mitä kohteliaimmin: Good afternoon, Mister or Miss Se ja se... How can I help you? Esitettyäni asiani, hän jatkoi: Yes, Mister...

Kiinassa on tapahtunut myös muutakin mieleenpainunutta. Kävin hieronnassa. Pois lähtiessäni, maksaessani kassalla laskua, hierojatytöt kurkistelivat minuun päin ja supattelivat innoissaan.

Madame katsahti minua, hymyili ja totesi: They are talking about that you are so beautiful. Häkellyin, ja kieltämättä aika tavalla myös ilahduin tästä odottamattomasta (ja harvinaisesta) kohteliaisuudesta... kunnes madame jatkoi: Yeees, because you´re so WHITE!

Vuosia aiemmin oltiin puolestaan Miehen kanssa reissussa Kiinan Hainanissa. Sitä sanotaan Kiinan Havaijiksi, niillä palmurannoilla kun paistaa aina aurinko. Meidän reissulla satoi.

Mies soitti respaan pyytääkseen silitysrautaa ja -lautaa.

Mies: Hello, could I have an ironing board, please?
Vastaanottovirkailija: I am sorry, what?
M: Could I have an iron and ironing board?
V: What???

... (sama jankkaus jatkuu jonkun aikaa) ...

M: Hmm... Could I have an ailon (L-kirjaimella) please?
V: Oh, yes Sir, AILON! I will send it right away!

Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään, mutta tulipahan nyt kuitenkin tässä muistellessani mieleen sekin, kun pitkän lennon jälkeen turvonneena menin Thaimaassa hierontaan, ja hierojatar taputti mahaani ja totesi: Oh, you have a baby!? Joo ei ollut.

Kuvat sekalaisia räpsäisyjä Shanghaista ja Soulista.