Hautajaiset

4.1.2015

Eilinen. Hautajaispäivä. Yksi elämäni raskaimmista päivistä.


On vaikea pukea päässä risteileviä ajatuksia sanoiksi.

Kuolema vapauttaa. Olen menettänyt viime vuosina lapsuuteni merkittävimmät aikuishenkilöt. Tämä on saanut ymmärtämään tuon fraasin uudella tavalla. Kuolema vapauttaa antamaan mahdollisuuden ajatuksille, joita ei ole halunnut ajatella. Tai joita ei muuten vain ole elämän pyörityksessä ehtinyt ajatella. Mieleen tulvii tuhansia muistoja. Välähdyksiä elämästä, yhteisistä tuokioista. Yhteinen aika värittyy pääasiassa positiivisesti, ja se on oikein. Ihmissuhteet ovat täynnä ristiriitoja. Se kuuluu elämään. Kukaan meistä ei ole täydellinen. On vapauttavaa päästää irti huonoista muistoista, ja keskittyä niihin hyviin.

Hautajaispäivä oli pitkä ja raskas. Siitä lähtien, kun aamulla avasin silmäni, odotin vain, että päivä päättyisi. Että tulisi ilta, saisi nukahtaa ja herätä aamulla uuteen päivään.

Onneksi Mies oli tukena koko pitkän päivän, en tiedä miten olisin jaksanut päivän ilman häntä. Samoin muut läheiset. Tuntui tärkeältä kunnioittaa ja muistella äitiä yhdessä heidän kanssaan. Siitä huolimatta, että suhde oli varsinkin viime vuosina ristiriitainen ja vaikea, kyseessä on kuitenkin äiti. Yksi elämän merkittävimmistä ihmisistä. Ihminen, joka oli tehnyt virheitä, mutta niinhän olen tehnyt itsekin. Läheinen, jonka kanssa on takana pitkä, yhteinen taival ja niin paljon onnellisia vuosia.

Tuo uusi päivä on nyt.

Elämä tuntuu erilaiselta, kun oma äiti on lopullisesti poissa. Äidin mukana hautaa samalla oman lapsuutensa. Uudelleen, tällä kertaa lopullisesti. Edellisen kerran olin saman asian edessä menettäessäni Mummin. Mikään ei tule koskaan olemaan niin kuin ennen. Olo on orpo ja juureton, tuntuu kuin heittelehtisi entistä pienempänä elämän aallokossa. Olen sanattoman kiitollinen omasta perheestäni. Saa suunnata ajatukset poikien hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Kiitos äiti yhteisistä vuosista ja muistoista. Lupaan ajatella sinua lämmöllä.


 
 
 

8 kommenttia:

  1. Koskettava teksti. Voimia sinulle suruun <3.

    VastaaPoista
  2. Lämpimät osanottoni. Mäkin menetin äitini alkukesästä - se on rankkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja sinne myös lämmin osanotto. <3
      On tosiaan rankkaa, enkä muista milloin olisin viimeksi ollut niin pohjattoman väsynyt, kuin eilisen päivän päätteeksi :/

      Poista
  3. Osanottoni. Puit tuntemuksesi ja ajatuksesi kauniiksi sanoiksi. Voimia!!

    VastaaPoista
  4. Lämmin halaus ja osanotto! Toivotan kovasti voimia, ehkä raskaiden hautajaisten jälkeen surun käsittelyssä kääntyy kuitenkin uusi sivu. Päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Alice <3
      Varmasti näin on. Huomenna juhlitaan yksivuotissynttäreitä ja sen jälkeen alkaa oikea arki, joten eteenpäin elämässä on ihan väkisinkin mentävä.

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.