Voisiko skipata joulun?

12.12.2014

Surullisuus vaivaa yhä, mutta ei siinä lasten kanssa voi jäädä rypemään.
"Kaatua saa, vaan ei jäädä makaamaan."

Pakotin itseni reipastumaan, kun Poika kävi useaan otteeseen halimassa ja toteamassa surkeana, että "Äiti itkee." Tänä aamuna hän oli käynyt oma-aloitteisesti kertomassa Miehelle, että "Äiti on väsynyt", vaikka en itse sanonutkaan mitään.

Tietysti hetkittäisiä romahuksia tulee. Eilenkin illalla oli pakko käydä vähän ajelemassa autolla, että sai olla hetken murheen kanssa ihan yksin ja rauhassa.

 
 
Joulumieli on vähän hukassa. Ei vain millään jaksaisi tehdä mitään sen eteen. En ole ostanut ainuttakaan joululahjaa, niiden ajatteleminenkin tuntuu vähän, hmm... jotenkin tyhjänpäiväiseltä. Aikuisten kesken ollaan sovittu, ettei juuri ostella lahjoja, mutta läheisille lapsille pitää koittaa jotain keksiä. Meidän pojille ei osteta kovin montaa pakettia. Joulukalenterista on tullut Pojalle pikkuleluja ja he ilahtuvat varmasti pienistäkin lahjoista, eivätkä osaa kaivata monia paketteja.

Talvivaloja ollaan kyllä laitettu, muuten lähtisi järki tässä harmaudessa. Että terveisiä vaan sille pikkuneidille, joka käväisi meillä marraskuun loppupuolella ja totesi järkyttyneenä, että meillä ei ole vielä yhtään jouluvaloa. Tervetuloa tarkistuskäynnille anytime! ;)

 
Mies oli bongannut tällaiset mustat valot. En itse olisi tullut ehkä ostaneeksi mustia jouluvaloja,
mutta hyvä, että hän ei ole niin ennakkoluuloinen - tykkään näistä ihan hirveästi!


 
Oltiin haaveiltu jonkun aikaa hehkulamppu-pihavaloista, jotka menisivät ylhäältä talolta alas autotallille asti. Mies se onnistui lopulta nämäkin löytämään!
 


 
Mulle tulee valoista mieleen tivoli. Tai rapujuhlat :D
 

 

 



Alakulosta huolimatta arkea on elettävä. Käytiin poikien kanssa ruokakaupassa. Saldo: 1 kaupan lattialle rikottu ja yksi varastettu pilttipurkki. Varastettu yksilö löytyi Pikkuveljen kainalosta, mutta kohdistan silti syyttävän sormeni isoveljeen.

Pojalla on ihan järkyttävä uhmakausi. Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä sanoa, että en tykkää uhmaiästä.

Hyviä hetkiäkin mahtuu onneksi joukkoon, ja hän on välillä vähän hassu. Aina kun hän huomaa Koiran tiputtaneen ruokanopoja kipponsa viereen, hän kyykistyy kulmat kurtussa poimimaan jokaisen takaisin kuppiin.

Pari päivää sitten vein kartonkitölkit ja metallipurkit kierrätykseen. Kun lähdettiin, Poika huusi: "Heippa roskat, nähdään taas!"

Aina kun tulee puhetta vauvoista, Poika muistaa sanoa: "Vauva. VÄÄ VÄÄ VÄÄÄ!"

Muutama päivä taaksepäin ajeltiin autolla pimeässä, tietä valaisi lähes täysi kuu. Poika ähisi takapenkillä ja taustapeilistä näin hänen kurottelevan kädellään. Tuskastunut kommentti: "Ei yllä!" "Mihin sun pitäisi yltää?" kysyin. Vastaus: "Kuuhun!"

 
Pikkuveljen kanssa askarreltiin kerhossa pari joulukorttia...

 
... ollaan oleskeltu ihan muuten vaan...

 
... leikitty...

 
... ja tuolilla nukkuvaa Kissaa on pitänyt käydä säännöllisin väliajoin räpläämässä.



PS. Jos ruudun takana on sellaisia, jotka eivät asu omakotitalossa, mutta ehkä haluaisivat, niin tässä taas asia, jota ei tarvinnut kerrostalossa ajatella. Mies soitti, että pitää varautua myrskyyn (sellaista oli kuulemma povattu ja kyllä tuo tuuli ihan kiitettävästi on pari päivää tuivertanutkin) ja täyttää valmiiksi vesipulloja. Meille kun ei tule vettä, jos sähköt on poikki. Sehän olisi ihan huviretki kahden vaippaikäisen kanssa, eli ihan mukavaa, että siltä vältyttiin ;)

 
Aika monta cocispulloa tuohon on jotenkin eksynyt... *köh* mun ei-niin-salainen pahe...


Leppoisaa iltaa!

Täällä piltit ovat pedissä, ja kun väki vähenee, niin pidot paranee, vai miten se menikään...?!
Eli nyt äiti pääsee SYÖMÄÄN :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.