24.3.2017

Äiti mihin sun tissit meni?

Maanantaina oli kevätpäivän tasaus. Noin muutenkin elämässä tuntuu näin kevään edetessä, että valoisia hetkiä on pimeitä enemmän.

Tein kevään kunniaksi jo pari hankintaa mökille!

Löysin Torista aivan ihanan silkkitäkin ja -patjat. Patjoja en ollut haeskelemassa, mutta ostin ihan ex tempore, kun myyjä meni niitä vilauttamaan...





Kelpasivat myös Ensimmäiselle Koekäyttäjälle, huh... :D


Minulle jäi vielä optio toiseen roosaan täkkiin, mikäli sellainen vielä myyjän mökiltä löytyy :)


Poika sairastui maanantaina elämänsä ensimmäiseen angiinaan, joten hengailtiin alkuviikosta kotosalla. (Aika jännä, kun Mies sattui juuri samana päivänä lähtemään parin päivän työreissuun.)

Ostettiin kevään kunniaksi tulppaaneja, hän sai valita värin. Se oli punainen - siitäkin huolimatta, että hän toissapäivänä iltapalapöydässä tiedotti, että punainen ei itse asiassa ole enää hänen lempivärinsä, vaan keltainen. Ihan sattumoisin sama kuin hänen parhaillaan syömässään mehujäätelössä.



Mulla on kesken Eve Hietamiehen Hammaskeiju ^ (Yösyötön ja Tarhapäivän jatko-osa). Suosittelen!

Kuljetin tätä mukana autossa pari päivää, että voisin edes hetken lukea, kun pojat torkahtavat. Noh, niin hienosti kuin homman suunnittelinkin, Poika ei nukahtanut ollenkaan ja Pikkuvelikin vain lyhyeksi hetkeksi. Taudit on nyt voitettu, joten olen jatkon suhteen varovaisen optimistinen.

Vaikka hermoromahdus oli taas "oman ajan" puuttumisen johdosta lähellä (no tuli niitä varmaan muutama), olen myös taas monien keskustelujemme ansiosta paljon viisaampi.

Opin mm. sen, että "kun kylmä ja kuuma ilma pussaavat, syntyy ukkonen ja mä pelkään sitä". Pikkuveli tiesi tämän minulle kertoa. Halusi sitten luonnollisesti lisätietoa aiheesta ja tivasi ikuisuudelta tuntuvan ajan, että nyt ne salamat on pois, missä ne nyt on, ja miten ne pääsee tuolta taivaalta pois.

Jos joku innostuisi kirjoittamaan sellaisen kaikkien maailman kysymysten vastauskirjan, niin olisin ensimmäisenä jonossa tilaamassa, vink vink vaan! Siis ihan sellaisia perusjuttuja, kuin että mikä on luontoäiti, mikä on tamponi, tai mihin minun tissit häviää kun menen selälleni. 






Tänään meille tulee vieraita ja saan tekosyyn ihan oikean syyn yrittää aikaansaada sitä unelmieni porkkanakakkua. Valitsin leipuri-idolini (ja kenties myös pukeutumis-idolini #girlcrush) Leilan ohjeen (löytyy täältä), siitä lisää tuonnempana.

Iloista viikonloppua beibet! :)



20.3.2017

Talvilomalla

Ollaan oltu lomalla. Ihan totaalisen lomalla. Kaikesta :)

Käytiin ruotsinlaivalla, kylpylässä, elokuvissa ja ystävien luona.

Kainuulaisen kahvilan - kerrassaan ihastuttavan sellaisen - seinältä (vessan seinältä, jos nyt ihan tarkkoja ollaan) bongasin tämän Holstee Manifeston, jonka aion tilata julisteena kotiin seinälle:


Asennetta toteutettiin myös kyseisessä kahvilassa järkyttävän hyvillä kakkupaloilla herkuttelemalla.

Samoin muuten Tukholman Junibackenissa elämäni parhaalla porkkanakakulla, jollaista aion itsekin opetella tekemään. (Otaksun salaisuuden piilevän paksuimmassa koskaan näkemässäni päällisessä, mutta sehän selviää vain testaamalla...)

Suurimman osan ajasta kamera ei ollut mukana toiminnoissa, jonkun verran kuitenkin:











Pakko vielä laittaa tähän lopuksi Pojan ennen reissua piirtämä kuva perheestämme. Sateenkaaren alla iloisesti ydinporukan lisäksi kotieläimet (myös edesmenneet), mummu ja setä.


Katseltiin eilen illalla 101 dalmatialaista, Poika makoili pitkällään pää sylissäni. Isäkoira laskeskeli huolissaan pentujaan ja totesin Pojalle, että niin ne poikaset ovat kaikille äideille ja isille tärkeitä.

Hän totesi siihen: "Niin, vaikka ne välillä kiukuttelisikin."

Just niin ♥



3.3.2017

Millä unimäärällä sinä tulet toimeen?

Olen ollut viime viikkoina ihan mielettömän kiireinen. Pidän kyllä siitä, että elämässä on paljon elämää, mutta rajansa kaikella.

Pitkä aamuherätysputki teki minusta hetkeksi ihmisraunion. Olen aina tarvinnut paljon unta. Kahdeksalla tunnilla pystyn selviytymään päivistä, mutta ollakseni iloinen tarvitsen 9-10 tuntia yössä. Tämä on arjen keskellä välillä mahdotonta toteuttaa, ainakin kun neljän aamuherätyksiä kasautuu paljon vähälle aikaa.

Pari päivää sitten sanoin Miehelle, että joka päivä odotan vain aamusta asti sitä, että saan mennä nukkumaan. Että en iloitse oikein mistään. Että en tiedä, olenko väsynyt vai masentunut, vai molempia. Hän tuumasi, että niin, olikohan se muna vai kana ensin - eli lienen varmaan siksi niin apea, kun olen väsynyt.

Nyt, yhden hyvin nukutun yön jälkeen, elämä tuntuu taas aivan erilaiselta.

Mikä unimäärä riittää sinulle, jotta elämä tuntuu mielekkäältä?



En tiedä johtuuko väsymyksestä, mutta olen viime aikoina ajatellut paljon poismenneitä läheisiä. Ja etenkin Mummia.

Jos pojat joskus saavat lapsia, toivoisin niin voivani saada heihin samanlaisen suhteen, kuin meillä Mummin kanssa oli.

Hän jaksoi aina kannustaa ja kehua. Ei koskaan puhunut minulle ilkeästi, vaan tarkoitti aina vain ja ainoastaan hyvää. Hän huolehti. Soittelimme päivittäin ja kysyimme kuulumisia, ja aina töihin mennessäni soitin hänelle ja ilmoitin mihin menen. Yhä vieläkin meinaan vähän väliä töihin ajellessani tarttua puhelimeen ja soittaa hänelle.

Ikävöin Mummin paketteja, jotka piti aina kiirehtiä hakemaan postista pian, sillä ne sisälsivät aina ruokaa :D Ja jotain neulottua ♥

Elämä pitää kiireisenä - mikä lienee enemmän onni kuin onnettomuus - mutta aina hiljaisina hetkinä näitä pysähtyy miettimään.








Kiireen keskellä olen kaivannut myös liikuntaa. Jos herään aamulla neljältä, tulen kotiin poikien kanssa (tai vasta muiden jälkeen) neljän-viiden aikaan ja menen nukkumaan seitsemältä (jep!), aikaa - ja jaksamista - ei vain kerta kaikkiaan ole.

Nyt siis pikkuinen crossari + jooga -sessio ennen kuin haetaan pojat ja illan touhut alkavat!

Pakko muuten vinkata vielä HBO:lla alkaneesta Big little lies -sarjasta, josta olen katsonut nyt pari jaksoa ja jäin ihan koukkuun. (Hesarin arvostelu sarjasta täällä.) Täykkäreiden jälkeen pitkästä aikaa jotain lähes vastaavan tasoista ;)

Sarja perustuu Liane Moriartyn kirjaan. Ihmettelin, miksi kirjailijan nimi kuulostaa niin tutulta, kunnes tajusin, että luen juuri toista hänen kirjoittamaansa kirjaa. Bongasin tämän asiakkaan kädestä ja kiinnostuin kannen perusteella niin, että kävin heti lainaamassa kirjastosta. Olen vielä aika alkumetreillä, mutta kyllä - hyvältä ja koukuttavalta vaikuttaa! Jälleen muuten yksi australialainen kirjailija, josta olen pitänyt.


Viikonloppu kuluu itselläni töiden merkeissä (well, of course), mutta yritän ennen sitä ottaa täysillä ilon irti tästä yhteisestä perjantai-illasta perheen kanssa ♥

Kivaa viikonloppua! 



21.2.2017

Minun ystäväni on kuin villasukka

Nyt en kyllä kestä.

Pikkuveli oli oppinut hoidossa uuden laulun: Minun ystäväni on kuin villasukka.

Hän oli laulellut sitä autossa, Mies oli kiinnostunut siitä ja selvittänyt mistä laulusta on kyse, ja sunnuntaiaamuna kun heräsin, he kaikki lauloivat sen minulle yhdessä. Sitähän ei kyllä kuivin silmin kuunnellut ♥

Ehdottomasti uusi lempparilauluni.

"Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan. Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tän maailman paljon paremmin. Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen, niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en..."







Meillä on ollut tässä touhua ja tohinaa (ja blogiriepu luonnollisesti kärsii huomion puutteesta) ja meininki jatkuu. Tänään mennään mm. neuvolaan ja passiasioille, perheen pienimmältä se kun vielä puuttuu.

Aurinkoa viikkoosi!

Anu


14.2.2017

Ystävänpäivänä



Kiitos kaikille tähänastiseen luovaan prosessiin osallistuneille ;)
You mean the world to me 


"Anyone can show up when you´re happy. But the ones who stay by your side when your heart falls apart, they are your true friends."



12.2.2017

Puun talvipäivä

Edellisen koulutehtävän aiheena oli "Puun talvipäivä".

Olin jo pitkään halunnut käydä vilkaisemassa Suomen kauneimmaksi puuksikin tituleerattua Paavolan tammea Lohjansaaressa, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Olisin toivonut voivani kuvata puuta kimaltavana ja kuuraisena, oikeasti talvisena päivänä, mutta sellaisia ei ole nyt juurikaan ollut tarjolla. Piti tyytyä sumuun ja harmauteen. Noh, sellaisiahan nämä talvipäivät ovat tosiaan viime aikoina olleet.











3.2.2017

Viime päivien juttuja

Blogissa on ollut hiljaista - on ollut vähän sitä sun tätä säpinää ja sairastelua.

Pojan ollessa kuumeessa ehdin pitkästä aikaa neuloa - se kun hoituu mukavasti Palomies Samia ja Kätyreitä katsellessa.

Neuloin kokeeksi itselleni pannan korvia lämmittämään, tällä Kalastajan vaimon ohjeella.

Kalastajan vaimon mukaan tämä on loistava työ aloittelijalle tai esim. yhden illan jutuksi. Mulla meni luonnollisesti pari viikkoa. En ole koskaan tehnyt palmikoita (!!!) ja tappelinkin tämän palmikon kanssa ihan kiitettävän pitkään. Valehtelematta purin ja neuloin sen uudelleen ainakin kymmenen kertaa.

Jos sinä et palmikkoa pelkää, niin ihan oikeasti tässä on kuitenkin erittäin helppo ja nopea homma, jos haluat vaikkapa palautella mieleen jo ruostumaan päässeitä neulomistaitoja :)


Kun pääsin vauhtiin (ja sain päähänpinttymän noista palmikoista), rupesin sitten neulomaan itselleni palmikkoneulepipoa. Valitsin kuitenkin liian ohuen langan, eli piposta tuli minulle liian pieni. Sen saanee joku lähipiirin pienempipäinen neitonen.



Olen ihme kyllä saanut myös luettua jotain. Rachel Brathenin Yoga Girl oli aivan ihana! En yleensä juurikaan lue tämän tyylisiä (tai sen puoleen minkään muunkaan tyylisiä) elämänhallintaoppaita. Haluaisin kovasti lukea, mutta ne tuppaavat kuitenkin aina jäämään. (Johtuneeko puutteista elämänhallinnassa... hih.) Tämän luin kuitenkin alusta loppuun ja hyvä niin. Jo tätä lukiessa tuli ihanan seesteinen ja "koossa oleva" olo - nyt kun vielä ehtisi toteuttamaan noita joogahommia ihan käytännössä ;)

Kirjassa on paljon positiivisia ajatuksia ja affirmaatioita.

"Opi toimimaan itse sen sijaan että vain reagoisit muiden tekoihin."

"Aloita siitä, missä olet. Käytä sitä, mitä sinulla on. Tee se, minkä pystyt."

"Elämämme varrella tapaamamme ihmiset eivät ole elämässämme sattumalta, vaan koska me toimme heidät elämäämme. Saamamme kokemukset ja tilanteet, joihin päädymme, ovat elämässämme, koska me toimme ne siihen."

"Keskity siihen, mitä haluat luoda äläkä siihen, mitä sinulta puuttuu." Negatiivisten ajatusten ajatteleminen vetää puoleensa negatiivisia asioita.

"Aloita siitä, missä olet. Tässä elämässä on kauneutta kaikkialla. Luo siihen yhteys. Ole positiivinen ja kiitollinen niistä asioista, joita sinulle on siunaantunut. Ole tässä. Älä piehtaroi menneisyydessä. Lakkaa ajattelemasta "olisi pitänyt", "olisi voinut" tai "olisi ollut parempi jos". Olet siinä, missä nyt olet! Et voi muuttaa mennyttä. Miksi keskittyä johonkin sellaiseen, jolle et kerta kaikkiaan voi tehdä mitään."

Tässä oli itselleni - jossittelun ja murehtimisen mestarille - paljon ajateltavaa ja opittavaa.

Alkakoon matka tässä ja nyt ♥


Baltimoren sukuhaaran tragedia, eli Joël Dickerin toinen kirja, on vielä vähän kesken, mutta en usko, että kovin kauan. En kerta kaikkiaan käsitä, miten jollain on noin rikas mielikuvitus ja miten joku voi kirjoittaa noin mukaansatempaavasti! Lue, lue!


Kohtalonköynnös rupesi kukkimaan ensimmäistä kertaa vuosiin (jos ei sitten ensimmäistä kertaa ikinä!)



Ja Kissa on jälleen ollut mukana niin Palomies Samin katsomisessa, neulomisessa, kuin kirjan lukemisessakin. Kuinkas muutenkaan.

Olen muuten ruvennut tässä pikku hiljaa haaveilemaan toisesta kissasta ja itse asiassa vähän jo etsiskellytkin. Olen tutustunut asiaan sen verran, että optimaalisin seuralainen tällaiselle varttuneemmalle herrasmiehelle olisi ilmeisesti vastakkaista sukupuolta edustava nuori neitonen. Tilaisinkin universumilta yhden sellaisen, kiitos ♥ Pitkät karvat, harmaa tai oranssi väri, ja sopuisa ja miellyttävä luonne olisivat plussaa ;)