Tämä hetki on lahja

18.1.2018
Tiedättekö mitä? Mulla on alkanut talviloma.

Virallisesti se on vasta ensi viikolla, mutta koska lähes kaikki työt on nyt hoidettu tai ainakin hyvällä mallilla, niin kyllähän sitä nyt jo ollaan lomalla. Koska olen ollut viime ajat vähän puolikuntoinen ja koko ajan menossa, en oikein ole edes tajunnut, että loma on tulossa. Nykistä tulon jälkeiset päivät (vaikka vapaat siitä jo alkoivatkin) menivät vähän koomassa. Nyt alkaa kuitenkin vähitellen tuntua siltä.

Jospa loppukuun aikana ehtisi polttaa kynttilää molempien päiden sijaan ihan rauhassa vain toisesta päästä.





Aamun kauhea kolariuutinen sai jälleen kerran miettimään elämän arvaamattomuutta ja sitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Toivon kaikille osapuolille voimia ja varjelusta.

Rutistakaa ja suukottakaa rakkaitanne ja muistakaa,
että tämä hetki on tosiaan kallisarvoinen lahja, eikä milloinkaan itsestäänselvyys.

Heräteostoksia New Yorkissa

16.1.2018
Kävin viikonloppuna Nykissä.

Olin ajatellut pitkästä aikaa kierrellä kameran kanssa ympäriinsä. Ilma oli kuitenkin niin jäätävän kylmä, että ei tehnyt mieli olla ulkona yhtään ylimääräistä hetkeä. Pörheät pulutkin olivat kokoontuneet kimpassa lämmittelemään.





Lämpimissä kaupoissa luuhaaminen kostautui tietysti rahanmenona.

Ostin Pojalle uuden toppatakin entisen, täysin kulahtaneen tilalle. Lisäksi itselleni silmämeikin pohjustusaineen, sillä nykyinen Lumenen ei kestä muutamaa tuntia pidempään (nuorena se kyllä kesti, hmm... tässä on muuttunut joko minä tai Lumene :D ). Annoin tällä kertaa mahdollisuuden Urban Decaylle, ja ainakin toissaöisen pitkän työvuoron se kesti täydellisesti.


Lisäksi olisin oikeasti tarvinnut/halunnut alla olevan mallisen, mutta MUSTAN (yksivärisen) laukun. Juuri sellaista ei löytynyt, joten väsymyksessäni sorruin ostamaan ruskean ja kuviollisen. Noh, juuri tällaista minulta ei entuudestaan löytynyt, joten... Eiköhän sille käyttöä ole/tule?

Lisäksi ostin luonnollisesti lisää korvatulppia :D ja baremineralsin Prime Time -pohjustusaineen.


Muut ostokset olivat itse asiassa melko tarkkaan harkittuja, mutta laukusta jäi vähän morkkis, hmph. Toisaalta olen kuitenkin ostanut viime aikoina todella vähän mitään varsinaisesti turhaa, ehkä muutamia työreissuilta ostettuja vaatteita lukuunottamatta...

Jo parantumaan päin oleva köhä otti valvomisesta ja hotellin ja koneen ilmastoinneista uutta tuulta alleen, höh. Nyt menenkin tästä nauttimaan kupposen kuumaa mustaherukkamehua.

Leppoisaa päivää, ystäväiset!

Helppo (ja nopea!) kauluri lapselle

13.1.2018

Bongasin lokakuussa Pilkkeitä-blogista aivan ihanat sukat, joista inspiroituneena innostuin itsekin taas neulomaan. Olin jo pidempään halunnut neuloa kaulurin, joten päätin aloittaa homman tauon jälkeen siitä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten toisten esimerkki inspiroi - vaikka ei toteuttaisikaan sitten ihan samaa kuin toinen, innostuu kuitenkin toisen ansiosta tekemään jotain :)

Kauluriohjetta googlailin (yksi hakusanoista oli HELPPO) ja löysin sopivalta tuntuvan ohjeen täältä Koti männikössä -blogista.


Työ aloitetaan kaulan resorista. Luo kuudella jaollinen määrä silmukoita, esim. 48, yhdistä ja neulo 1o (takakautta), 1n, 16 kierrosta, eli n. 8cm.

Hartiaosa: 1. krs: neulo koko kierros oikeaa. 2. krs: *4o, viides silmukka ensin etukautta ja sitten sama silmukka takakautta ( = silmukan lisäys), 1n* 3.-4. krs: samoin kuin 1. krs. 5. krs: *5o, kuudes silmukka ensin etukautta ja sitten sama silmukka takakautta, 1n*.6.-7. krs: samoin kuin 1. krs.

Jatka näitä kierroksia vuorotellen niin, että lisäyksien välissä oleva silmukoiden määrä kasvaa aina yhdellä. Tässä kaulurissa viimeisenä kierros, missä silmukoita oli kahdeksan ennen lisäystä.
Neulo viimeisen lisäyskierroksen jälkeen 1 krs oikeaa ja 1 krs nurjaa. Päättele työ nurjilla silmukoilla.

Olen yrittänyt opetella aina neuloessani jonkun uuden jutun. Tässä kaulurissa se oli silmukoiden lisääminen takakautta neulomalla.

Lisäksi opin silmukan neulomisen takakautta oikein. Siihen hyvä video täällä.

Käytin Red Heart Soft -lankaa (ostin Prismasta) ja neuloin kaulurin neljällä puikolla (5-koon), ne riittivät ihan hyvin tämän kokoisessa kaulurissa. Kaulurini tuli yksivuotiaalle neitoselle.

Tässäpä helppo ja nopea ohje vaikkapa viikonlopun aikana toteutettavaksi!

Kivaa viikonloppua! :)

Vaaleaa ja kuulasta

11.1.2018

Vuoden parin ensimmäisen viikon juttuja:

Poika sai viikko sitten kipsin pois!

Hurraa :) Olimme kertoneet hänelle, että perjantaina mennään kipsin poistoon. Torstai-iltana hän rutisti minua kesken hammaspesun hymyillen kuin Naantalin aurinko. Kun kysyin, mitä nyt, hän vastasi, että "No se sairaalakeikka!" Ja kyllä se olikin iso juttu ♥ Heti samana päivänä käytiin uimassa ja testaamassa, miten käsi toimii - hyvin toimi! Kiipeilyn tapaiset jutut on kuitenkin kielletty vielä ensi viikon ajan.

Iso kissa kävi kaksi tonnia (! kyllä, luit oikein...) maksavassa hammasremontissa.

Siinä oli toviksi sulateltavaa kaikin puolin.

Pikkukissa sai ensimmäiset rokotuksensa.

Pikkukissa on oppinut sujuvasti kiipeilemään pöydille kaikkialle.

Ja kasvanut muutenkin ihan hurjasti! Paistoin taannoin kalapuikkoja keittiössä kun pannun viereen saarekkeelle tassutteli yhtäkkiä uusi assari :D Nyt yritetään muistaa jättää tuolit niin, ettei niiden kautta pääse pöydille...

Minun yskäni on lähes parantunut.

Tilalle tuli nuha, mutta sen kanssa on helpompi elää, kuin yöllisten tuntikausien yskimisten.












Tänään on kaunis päivä ja se on onneksi virallisista töistä vapaa :)

Muita hoidettavia hommia on kuitenkin ollut vino pino ja jatkuu vain, ei kun hoitamaan siis!

Ciao!


PS. Postauksen kuvat ovat jouluaatolta, jolloin oli myös hurjan kaunis pikkupakkanen 

Johanna Holmström: Sielujen saari

10.1.2018


Ihan pakko on vielä palata Sielujen saarelle.

Luin kun luinkin sen silloin viime viikolla loppuun ja Johanna Holmströmin kirja osoittautui kyllä yhdeksi parhaimmista, joita olen lukenut. Varmaan paras sitten Valot valtameren yllä -kirjan. Jäin koko loppuillaksi viipyilemään sen tunnelmaan - itkettyäni loppua ensin vuolaasti. Loppu oli yllättävä ja onnellinenkin, joskaan ei tietenkään kaikille siinä maailmassa. Siinä todellisuudessa.

Holmström oli onnistunut vangitsemaan tarkkanäköisesti mieleltään järkkyneen mielenmaiseman. Sen, mitä risteilee masentuneen ja kaikkeen uupuneen päässä. Ja otaksun, että myös sen, millaista elämä on talvisessa, pimeässä saaristossa.

Muille mielisairaalan asukkaat ovat vain, noh, mielisairaalan asukkeja. He kaikki ovat kuitenkin jonkun tyttäriä, vaimoja, siskoja... jotkut myös äitejä.

Lämmin suositus tälle.

PS. Tuo kansikuva on mielestäni ihan mielettömän hieno!

Nelivuotissynttäreiden jälkeen

7.1.2018

Moikka!

Täällä on juhlittu viikonloppuna neljävuotiasta Ryhmä Hau -fania ja nyt on koko porukka aika naatti :D

Tehdäänköhän me jotain perustavanlaatuista väärin, kun tuntuu, että vuosi vuodelta nämä synttärit tulevat vain rankemmiksi, vaikka kuinka koitetaan kerta kerralta downshiftata ;) Vai rupeaakohan se jossain vaiheessa vielä helpottamaankin?

Noh, yhdeksän kuukautta seuraaviin lasten kemuihin,  sitä ennen olisi juhlittava vain omat nelikymppiset. Tosin juuri tällä hetkellä ei tunnu kovin kuningasidealta järjestää ihan ehdoin tahdoin vielä itsellekin juhlia. Elokuuhun on onneksi pitkä aika - ja juhannuskin siinä välissä... Sitä kohti siis :)

En voi uskoa, että meidän pahnanpohjimmainen on jo NELJÄ. Tyyppi osaa kaikki aakkoset, ei kuulemma ole enää "allenginen sipulille, jos laitat sen ruokaan niin, että mä en huomaa sitä", ja on yleisesti ottaen kaikin puolin aika rento kaveri. Kun autossa kysyn, mitä seuraavaksi kuunneltaisiin, vastaa, että "Emmä tiiä. Katotaan mitä sit tulee." Eikä tänä vuonna edes rähissyt vieraille - ainakaan kovin paljoa :D

Nyt nukkumaan, edessä on ERITTÄIN työntäyteinen viikko...

Kivaa alkavaa viikkoa!




PS. Vaihdoin kevään (! Kyllä, joulu on ohi ja siirryttiin kevättalven puolelle, eikö vaan!?) kunniaksi ulkoasua ja blogi näytti viikonloppuna hullunkuriselta, mutta sattuneesta syystä en ehtinyt paneutua asiaan sen ansaitsemalla vakavuudella ;) Vieläkin on viilattavaa, mutta eiköhän ne ehdi!